lauantai 14. tammikuuta 2017

Bulgarialainen kanakeitto

Hellurei! Lomat on lusittu Bulgariassa ja viikon verran ollaan oltu kotona. Aloitin viime maanantaina Akin ja Ritan Unelmakuntodieetin ja se vaikuttaa erinomaiselta! Reseptit saa suunnitella itse, kunhan valitsee oikein jokaisesta makroryhmästä. Pakko sanoa jo tässä vaiheessa, että koskaan mulla ei ollut niin hyviä ohjeita kuin nyt. Lisäksi Kris on tukena, joten jos nyt saataisiin keittiönkin rasvaprosenttia pysyvästi hieman alemmalle tasolle. Tällä hetkellä paino on pudonnut 3,4 kiloa, joten nesteet ovat ainakin lähteneet liikkeelle! Olen noudattanut dieettiä noin 98%:sti, tästä kanakeitosta lautaselleni osuneita muutamaa perunan palaa en lähtenyt noukkimaan pois. Kuva on alkuviikolta, joten selkeästi niillä ei ollut yhteyttä painonpudotukseen. :)

Söin bulgarialaista kanakeittoa ensikerran kesällä, kun tulin kipeäksi. Kris luokitteli sen erinomaiseksi olonkohennusruoaksi ja sillä peruisteella sitä tehtiin myös nyt Krisin ollessa flunssassa. Keiton ideana on se, että sinne laitetaan niin paljon erilaisia kasviksia kuin keksii ja pystyy. Perus keittojuuressekoitus ei minua kyllä muutenkaan napostele. Kevyttä ja hyvää!


Neljälle

2 broilerin koipireittä
Paprika
Sipuli
2 porkkanaa
3 perunaa
1 sirtuuna
1 pussi wok-vihanneksia (toki voi käyttää myös tuoreita!)
1 purkki Bulgarian jogurttia
1 muna
Mustapippuria 
Suolaa

Keitä broilereita kattilassa noin puoli tuntia. Pilko kasvikset. Ota broilerit kattilasta, mutta säästä liemi. ja mausta se suolalla ja mustapippurilla. Kun koivet ovat jäähtyneer, kuori naha pois ja nyhdä liha. Laita kasvikset kiehumaan liemeen. Keittämisen puolessa välissä lisää joukkoon broilerit. Anna kerärä makua vielä hetki. Kun kasvikset ovat kypsiä, ota keitto levyltä ja anna jäähtyä hetki, jottei keitto juoksetu seuraavassa vaiheessa. Sekoita jogutti ja muna keskenään, ja lisää keiton joukkoon. Hämmentele hetki. Annostele keitto lautasille ja purista ronskilla kädellä tuoretta sitruunanmehua sekaan. 

Nauti! Piristää ankeita talvipäiviä!

maanantai 26. joulukuuta 2016

Tapaninpäivän terveiset

Hyvää Tapaninpäivää! Joko alkaa jouluruoat kyllästyttää? Itse en jouluruuista muutenkaan juuri välitä, joten tänä jouluna perinne"herkuista" tuli nautittua lähinnä lusikallinen imellettyä perunalaatikkoa ja joulun salaatteja kuten rosollia. Oma annos koostui pääosin kälyni Junen kokkaamista autenttisesta thaimaalaisista kevätkääryleistä ja chicken currysta,  mummun lihapullista sekä minun ja Krisin yhteistuumin kyhäämästä banitsasta. Viimeksi mainittu on meidän perheessä sen verran iso juttu nykyään, että siitä kokonaan oma postauksensa tuonnempana. Itse joulu meni kivasti perheen parissa ja eilen palasin hyvin mielin rauhoittumaan kotiin.

Tämän viikon blogipostauksista vastaan yhteistyössä kännykkäni kanssa.  Kris lähti eilen illalla jo etukäteen Sofiaan (itse lähden uudenvuodenpäivänä perässä)  ja siinä samalla meni läppäri. Oma läppärini hajosi jokin aika sitten ja olen siitä lähtien sujuvasti hoitanut hommat Krisin vastaavalla. Hyvin näyttää luonnistuvan näin luurillakin!

Palaan vielä tänään banitsa reseptin merkeissä! Nauttikaa viimeisestä vapaasta!

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Omenahyve

Toisinaan iskee aivan jäätävä mieliteko omenahyveeseen aka omena-kaurapaistokseen. Voisin väittää, että tässä on yksi suosikkijälkiruoistani, joka vähän vähemmällä rasvalla ja sokerilla kävisi hyvin myös terveellisemmästä välipalasta. Satunnaisena jälkiruokana nautittaessa en edellämainituissa nautintoaineissa säästele, vaan herkusta nautitaan täysiverisesti ihanan rapean ja makean kaurakuorrutteen kera.


Neljälle

3-4 omenaa koosta riippuen (itse tykkään Red Delicious-lajikkeesta)
100g voita
vajaa 1 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia

Tarjoiluun vaniljakastiketta

Voitele uunivuoka. Pilko omenat pienehköiksi paloiksi ja lado uunivuoan pohjalle. Sekoita kaneli ja vaniljasokeri keskenään, ja sekoita omenoiden kanssa. Kuumenna kattilassa voi, sokeri ja kaurahiutaleet. Anna tekeytyä massaksi. Lado massaa omenoiden päälle ja paista 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes omenat ovat pehmeitä ja kypsiä.

Tarjoa hieman jäähtyneenä vaniljakastikkeen kanssa. Olen sitä mieltä, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse, jos kaupasta saa helposti vähintään yhtä hyvän vastineen. Voin myöntää, että Valion Vanilla-kastike on parempaa kuin yksikään vaniljakastike, jonka olen itse saanut aikaan. Se on niin hyvää, että voisin lusikoida sitä suoraan purkista. Tämän näköinen tuote kyseessä:


Nauttikaa!

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Feta-pinaattipasta

Feta-pinaattipasta on vanha keksintö, mutta omassa keittiössäni sitä on kokattu viimeksi vuosia sitten. Perjantaina käytiin whatsapp-keskustelua siitä, mitä lauantaina syötäisiin päivälliseksi. Kris halusi pastaa, joten ajattelin ehdottaa jotain, mitä ei olla kokattu aikaisemmin. Hän on hulluna fetaan, joten ehdotus meni läpi samantien.




Pasta ei vaadi onnistuakseen minkäänlaisia poppakonsteja. Ainoa vinkki, jonka voin antaa, on keittää pasta melko al denteksi, jotta se ei ylikypsy haudutusvaiheessa. 

Neljälle

puoli pussia tagliatelle-nauhapastaa
2 pussia kotimaista pakastepinaattia
1 paketti fetaa (oma suosikkini on Rainbown köntsä!)
1 pieni sipuli
2-4 tuoretta valkosipulin kynttä
2,5 desiä (ruoka)kermaa
loraus rypsiöljyä
mustapippuria myllystä
suolaa

Tarjoiluun parmesan-raastetta.

Keitä pasta pussin ohjeen mukaan. Muista suolata hyvin! Pilko sipuli ja murskaa valkosipuli. Kuullottele niitä tilkassa öljyä. Lisää pinaatit, anna niiden sulaa ja kiehauta. Lisää kerma, suolaa ja pippuria. Tarkista maku. Valuta pasta ja sekoita kastikkeen kanssa. Lisää kuutioitu feta. Anna pastan tekeytyä pienellä lämmöllä, mutta sekoittele välillä. Pasta on valmista, kun ylimääräinen neste on haihtunut pois. Tarjoile tuoreen parmesanraasteen kera. 

Eilen valittiin ruokajuomaksi ainoa kaapissa varastossa ollut valkkari, bulgarialainen chardonnay, jonka toin Puolasta pari viikkoa sitten. Viinissä oli kivat hapot, mutta tälle ruoalle valkkaisin jonkun vähemmän haastavan rypäleen, jotta pinaatin hento maku ei jää voimakkaiden aromien varjoon. Ensi kerralla valitaan Alkosta sauvignon blancia. 

Kokonaisuus kuitenkin hurmaannutti sekä minut, Krisin ja äitini. Tätä tehdään varmasti pian uudelleen!

I'm back!

Noin pääsi yli vuosi vierähtämään taukoa blogin ylläpitämisessä. Vuosi sitten syksyllä vain tuli sellainen olo, että kaikkea oli liikaa ja oli vaikea selviytyä kaikista itselleni asettamista odotuksista. Se ahdisti todella paljon, en saanut nukuttua öisin, kun mietin kaikkia levällään olevia projekteja ja tuntui, että pää hajoaa. Oli pakko puhaltaa peli poikki. Laitoin opinnäytetyöprojektin jäihin ja siinä sivussa jäi myös blogi. Totesin, että ei turhaan kannata särkeä itseään, kun esim. valmistumisen ajankohdalla ei ole a) kenellekään muulle merkitystä kuin minulle ja b) sillä ei ole nykyisessä tilanteessani mitään merkitystä, että valmistunko ensi vuonna vai sitä seuraavana. Oppari on edelleen jäissä, mutta opinto-oikeutta kesälle 2018 asti, joten kiirettä ei ole vieläkään. Motivaatiota odotellessa...

Tässä vuodessa on ehtinyt tapahtua monia asioita, muun muassa muutto isompaan asuntoon, vanhasta tien toiselle puolelle. Puutaloelämä jatkuu kaksiossa ja kuvia tulee jatkossa hieman erilaisesta keittiöstä.  Kenties vuoden ihanin asia on kuitenkin se, että löysin helmikuussa elämäni miehen. Hän on kotoisin Bulgariasta, joten keittiöön on "salakavalasti" sujahtanut runsaasti vivahteita hänen kulttuuristaan. Rakastamme molemmat ruokaa, joten sekä arki että juhla pyörii melko vahvasti sen ympärillä. Nautimme yhteisistä arkikokkailuista ja välillä käymme myös ravintoloissa viettämässä deitti-iltoja.

Vuoden aikana Instagramiin on kertynyt iso kasa ruokakuvia, joiden reseptejä ja ajattelin täällä blogissa teille nyt henkisen olotilani kohennuttua avata. Moni on kysellyt vuoden aikana blogini perään. On ollut ihanaa kuulla, että blogia on kaivattu, ja että se on tuonut iloa ja inspiraatiota monille. Tästä alkaa toivottavasti uusi valoisampi era.

Tervetuloa mukaan! <3


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Efraim Pitkätossun kanapasta

Olin viikolla iskän luona käymässä. Ruokakaupassa ollessamme sain tehtäväkseni muutamassa sekunnissa päättää seuraavan päivän ruiian. Ensimmäisenä tuli mieleen vähän muunneltu kanapasta. Valitsin vaihteeksi ranskankerman sijaan Valion Crea-sarjan kipparijuustoruokakermaa, joka oli oikeasti yllättävän hyvä valinta! Pyrin välttelemään puhdasta vehnäpastaa, joten valitsin Torinon Kaurapastan. On siinä toki durum-vehnääkin, mutta selkeästi terveellisempi vaihtoehto kuin kokonaan vehnästä valmistettu. Makukin oli kohdillaan!

Kokkaillessani ja ruokaa maistettuani tuli heti mieleen, että lapset varmasti pitäisivät tästä. Olen ymmärtänyt, että pikkulasten vanhemmille tärkeitä pointteja ruuanlaitossa on se, että ruoka on hyvistä raaka-aineista tehtyä, ravitsevaa ja se valmistuu kohtuullisen vaivattomasti. Tämä pasta on kyllä kaikkea sitä! Aikaa meni noin 10 minuuttia, koska pastakin kiehui viidessä minuutissa. Miksi sitten nimesin tämän Efraim Pitkätossun kanapastaksi? Lapsi-aspekti oli läsnä ja lisäksi makumaailma veti mielestäni Karibialle ja merelle. Ananas on kanan kanssa aina nappivalinta ja cashewpähkinät tuovat mukavan lisäsäväyksen (ja hyviä rasvoja). Demonstroidakseni lapselle sopivan ruoka-annoksen, kuorin myös kurkun. Pakko sanoa, että itsekin kyllä tykkäsin siitä enemmän ilman kuorta! 


Neljälle

400g kaurapastaa
400g broilerin maustamattomia rintafilettä
1-2 purkkia Kipparijuustoruokakermaa
1 purkki pieniä ananaspaloja mehussa
kourallinen cashewpähkinöitä 
currya
kurkumaa
mustapippuria
suolaa

Laita pastan vesi kiehumaan ja suolaa se hyvin. Leikkaa broilerin fileistä sopivia paloja ja paista ne pannulla. Mausta currylla, kurkumalla ja mustapippurilla. Keitä pasta ja valuta hyvin. Sekoita broilerit ja pastat kattilassa ja lisää loput ainekset. Anna ruokakerman hautua kastikkeeksi. Tarjoa salaatin kanssa. 

Nam!

lauantai 10. lokakuuta 2015

Kokonaisena paistettu possun sisäfilé

I'm back!

Elo -ja syyskuu vierähtivät Turussa harjoittelun parissa ja kiire oli sitä luokkaa, että blogin pitäminen jäi ihan huomaamatta kokonaan pois. Nyt olen kuitenkin takaisin kotona Porissa ja ruuanlaittoinnostus voi jatkua entiseen malliin! 

Tänään listalla oli possun sisäfilettä bataattiranskalaisten, uunikasvisten ja fetabasilikadipin kera. Itseasiassa tuota dippiä tai tahnaa, miten sitä haluaakaan kuvailla, oli myös fileen välissä, mutta sen koostumus oli sen verran löysää, että se valui paiston aikana melko tehokkaasti pois. Jatkossa en siis välttämättä blendaa täytettä, vaan lusikoin sen väliin grouvimpina palasina. 

Minua hämmentää suuresti possun erilaiset kypsymisajat. Pakkaus väitti fileen kypsyvän pannulla viidessä minuutissa, kun taas esimerkiksi suikaleet vaativat paistuakseen yli puoli tuntia. Ajattelin nyt mehevöittää filettä entisestään ja valmistin sen samaan tapaan kuin naudan sisäfileenkin - pinnat kiinni pannulla ja sitten folion sisällä uuniin. Possuhan toki eroaa naudasta siinä, että kun naudan kypsentää aina medium miinukseksi, tulee possun olla kypsää mahdollisten virusten takia. Mehukkaimmillaan possu on ylikypsänä, mutta siihen suosin muita ruhon osia kuin filettä. File itsessään on mureaa, maukasta ja vähärasvaisista, joten se maistuu paremmin nopeasti kypsennettynä. 

Mitä lisukekasviksiin tulee, alkaa kyllä pikkuhiljaa kyllästyttää ainainen sipulipaprika-kombo. Nyt julistankin ne pannaan ainakin tällä tavalla valmistettuina, on aika kokeilla muitakin uunivihanneksia!


Kolmelle-neljälle

1 maustamaton porsaan sisäfile (n.600g)
suolaa
pippuria
(täyte makusi mukaan, mikäli haluat)

Poista fileestä kalvot terävän veitsen avulla. Aseta file laudalle, tee viilto kalvon alkupäähän ja vedä se pois veistä kalvon alla liu'uttaen. Mikäli täytät fileen, tee leveyssuunnassa keskelle syvä viilto, lisää täyte ja sulje sivu vedessä liotetuilla hammastikuilla. Paista fileen pinnat kiinni pannulla ja mausta suolalla ja pippurilla. Kääri folioon ja kypsennä uunissa, kunnes sisälämpötila on noin 70 astetta. Anna vetäytyä hetki folion sisällä ja leikkaa viipaleiksi. 

Fetadippi

50g fetajuustoa öljyssä
Pari kourallista basilikan lehtiä

Kaada öljymarinadissa ollutta fetaa blenderiin (myös hieman öljyä) sekä basilikan lehdet. Surauta tasaiseksi tahnaksi.  

**

Bon appetit!